Road trip Marokossa
Seikkailu jatkuu tässä kolmannessa ja viimeisessä osassa Marokon-matkaamme. Muutaman intensiivisen päivän jälkeen Marokon rannikolla suuntaamme Agafayn aavikolle, Marrakeshin eteläpuolelle.
Ennen tien päälle lähtöä nautimme viimeisestä auringonlaskusta Imsouanen lahdella, mutta on aika pakata laukut. Viimeistä kertaa nukahdamme meren äänen keinuttamana. Kuten edellisinäkin päivinä, herätys on aikainen, syömme aamiaisen nopeasti ennen kuin hyvästelemme tämän upean paikan.
Saadaksemme lopullisen määränpäätämme, tie on pitkä. Edellisenä päivänä päätimme ajaa vain pieniä teitä nauttiaksemme maisemista. Ohjelmassa on yli 6 tuntia ajoa pitkin pitkää diagonaalia, joka kiemurtelee Atlasvuorten juurella. Matkan varrella ylitämme lukuisia pieniä kyliä, jotka tarjoavat aina tilaisuuden virkistävään pysähdykseen. Tunnen oloni todella yksinäiseksi tämän valtavuuden keskellä ja nauramme sille, mitä tapahtuisi, jos täällä hajoaisimme.
Matkamme edetessä saavumme yhä kuivemmalle alueelle. Kasvillisuus väistyy suurten kivikkoisten tasankojen tieltä. Kello on 17, kun lopulta käännymme viimeiselle polulle kohti lopullista määränpäätämme. Vietämme seuraavat kaksi yötä ystäviemme Scarabéo-leirissä, joiden kanssa matkustimme jo aiemmin Vuarnet Day -tapahtumassa.
Marrakeshista noin neljänkymmenen kilometrin päässä sijaitseva paikka antaa vaikutelman maailman laidasta, upeilla näkymillä ympäröivään maisemaan. Tiimin erittäin lämpimän vastaanoton jälkeen olemme kaikki innokkaita tutustumaan telttaamme. Leiri on suunniteltu klassiseksi bivakiksi, jossa keittiö ja yhteiset tilat ovat leirin sydämessä. Kaikkialla aavikon keskellä kohoaa valtavia valkoisia kankaita, jotka muodostavat todellisen lämmön ja pehmeyden keitaan.
Paikan omistaja Vincent tapaa meidät illalla ja selittää, miten hän on suunnitellut tämän projektin mahdollisimman vähäisen ekologisen vaikutuksen saavuttamiseksi aavikolle. Teltat puretaan säännöllisesti, ruoka valmistetaan päivittäin yhtenä ateriana hävikin välttämiseksi, kaikki tuotteet ovat luomua ja sisustus paikallista.
Yö laskeutuu nopeasti leirin ylle, ja jokainen palaa telttaansa. Seuraavana aamuna heräämme aamunkoitteessa ihaillaksemme auringonnousua takanamme olevan pienen kukkulan takaa. Näky on upea, taivaan lämpimät sävyt sopivat täydellisesti yhteen kallion violettien heijastusten kanssa.
Hieman myöhemmin aamupäivällä meillä on tapaaminen Thomasin kanssa Insider Experiencestä tutustuaksemme aavikkoon hänen Ural-sivuvaunumoottoripyörillään. Neuvostoliiton perintöä, nämä ajoneuvot on tehty kiertämään mutkaisimpia polkuja ja ylittämään kaikenlaiset esteet. Koska niiden hallinta ei ole välitöntä, otamme ensin paikan viereltä nimetyn kuljettajamme vierestä. Heti ensimmäisistä kiihdytyksistä lähtien näkymä on henkeäsalpaava, matalalla maanpinnan tasolla sijaitsevat tuntemukset moninkertaistuvat. Huolimatta pölypilvestä, jonka nostamme, nautimme täysin ympäröivistä maisemista. 20 minuutin jälkeen pysähdymme pienessä hylätyssä kylässä ottamaan muutamia valokuvia.
Myöhemmin, pitkällä ja näennäisesti turvallisella tiellä, lämpimien suositusten jälkeen, saamme vihdoin kokeilla sivuvaunumoottoripyörien ajamista itse, ja harjoitus on vaikeampaa kuin miltä näyttää. Sivuvaunu muuttaa täysin ajoneuvon tasapainopistettä, mikä tekee ajamisesta hyvin erilaista kuin moottoripyörällä. Päivän ohjelma on tiukka, ja kaksi kuljettajaa ottavat ohjat nopeasti takaisin viedäkseen meidät tankkauspisteellemme. Lounastamme valtavan järven rannalla, ja lähdemme sitten takaisin kohti Atlasvuoristoa.
Jätämme aavikon pölyn vuoriston S-mutkille. Muutaman kilometrin jälkeen pysähdymme seurataksemme kävelyreittiä. Saavumme näköalapaikalle, josta voimme ihailla koko laaksoa. Kontrasti on silmiinpistävä pitkien kallioisten dyynien ja vuoriston erikoisen kasvillisuuden välillä. Olemme ajaneet aamusta asti, ja paikan rauha tekee meille hyvää. Kun vierailu on päättynyt, jatkamme matkaa kohti leiriä.
Seuraavana päivänä heräämme rauhallisesti viimeistä Marokon-päiväämme varten. Tänään ohjelmassa ei ole mitään. Päätimme jäädä paikan päälle nauttimaan ympäristöstä. Yksi ryhmä lähtee kiipeämään leirin yläpuolella olevaa kukkulaa toivoen näkevänsä Marrakeshin kaukaa, kun taas toiset jatkavat vielä kuuman teen äärellä. Lounaan jälkeen on valitettavasti aika suunnata lentokentälle! Tämä viikko Marokossa jättää meille erittäin hyvän muiston; maisemat, paikallisten vieraanvaraisuus ja aurinko ovat kaikki vakuuttaneet meidät palaamaan heti, kun tilaisuus tarjoutuu.
