Muotokuva kuvittaja Florent Manellista
Hyödynsimme kauniiden päivien paluuta tavataksemme Florent Manellin, pariisilaisen kuvittajan, jonka mielikuvitus on pop ja värikäs. Tämä Vuarnet Day on siis tilaisuus esitellä teille tämä lahjakas taiteilija palaamalla hänen projektinsa alkuun, hänen jatkuvaan piirtämisen tarpeeseensa ja hänen lumoukseensa muotokuvia kohtaan.
Kuva: Vincent Perraud
Hei Florent, aluksi ja niille, jotka eivät vielä tunne sinua, voisitko esitellä itsesi?
Hei Tom, olen 27 vuotias, synnyin Perpignanissa ja olen asunut Pariisissa 8 vuotta. Työskentelen viestinnän parissa ja sen ohella olen kuvittaja.
Miten päädyit piirtämisen ja kuvittamisen pariin ja miksi valitsit tämän ilmaisumuodon jonkin muun sijaan?
Olen aina rakastanut piirtämistä, luomista, hahmottelua. Ensimmäiset piirustuskurssini kävin jo 6-vuotiaana: suuret paperit peittivät luokkahuoneeni seinät, ja sain piirtää mitä halusin valitsemillani välineillä. Ne olivat ensimmäisiä luovia nautintojani, ensimmäinen tunne vapaudesta paperilla, tuoksut, kosketus ja ennen kaikkea tunne siitä, että oli hetken kuin kuplassa.
Minulla on myös enemmän visuaalinen kuin auditiivinen muisti: kuvat puhuttelevat minua enemmän kuin sanat, maalaus enemmän kuin runo, elokuva enemmän kuin kirja. Olen harjoittanut monia taiteenaloja ja oudolla tavalla kieltäydyin pitkään piirtämisestä kasvaessani. Ajattelin, ettei minulla ollut mitään sanottavaa sen kautta.
Jos en ole väärässä, sait todellisen kipinän vietettyäsi 6 kuukautta Montrealissa?
Todellakin, vuonna 2013 kuuden kuukauden oleskeluni aikana Montrealissa kuvitus "putosi" ylleni. Asuin tuolloin loftissa neljän muun ihmisen kanssa, joista yksi oli laulaja Elena, josta on tullut tänään hyvin läheinen ystäväni. Eräänä iltana aloitimme keskustelun musiikista, taiteista yleensä, mutta erityisesti Montrealin luomisen vapaudesta, jossa kuka tahansa, jolla on idea, luova konsepti, voi käynnistää projektinsa ilman, että häneltä kysytään, onko hänellä siihen koulutusta, onko hän opiskellut jotain.
Tämä keskustelu oli todellinen käännekohta, ja aloin piirtää valtavasti, kuin tarpeesta ja tunteesta, että olin tukahduttanut sen liian kauan. Jatkasin, tyylini kehittyi kuukausien aikana, pidin ensimmäisen näyttelyni loftissa, jossa asuin muutamia päiviä ennen kuin lähdin Montrealista, ja sen kaupungin energian, jonka se minulle antoi, toin mukanani Ranskaan.
Kuinka tärkeinä pidät matkustamista? Uusien paikkojen ja kulttuurien löytämistä?
Montreal antoi minulle paljon enemmän kuin mikään muu kaupunki, jossa olen asunut. Se antoi minulle sen vapauden tunteen, jota kaipasin voidakseni uppoutua täysin taiteeseeni, elämääni, saadakseni itseluottamusta, kuunnellakseni itseäni ja löytääkseni itseni.
Matkat ovat minulle "tarpeellisen epämukavuuden" hetkiä. Olen melko ahdistunut ihminen, pidän tutusta ympäristöstä ja tavoistani, mutta tiedän, että vain matkustamalla, tutustumalla uusiin kulttuureihin, ihminen muuttuu, avautuu maailmalle, muille ja itselleen. Jokainen matka elämässäni on tuonut jotain uutta tyyliini muuttamatta sitä täysin.
Muotokuvat ovat erittäin läsnä työssäsi, voitko kertoa meille tästä pakkomielteestä?
Kasvot kiehtovat minua. Olemme kaikki erilaisia, jokainen piirteemme tekee meistä ainutlaatuisia, ja kasvojen monimuotoisuus lumoaa minut. Kasvomme määrittelevät meidät ihmisinä, vaikka ne olisivat vain kuori, ne erottavat meidät puhtaasti visuaalisesta näkökulmasta muista. Minä, joka olen kiihkeä eroavaisuuden ja sen hyväksymisen puolustaja, pidän muotokuvaa ihanteellisena aiheena siihen.
Pidän myös "rikkinäisistä kasvoista", epätavallisemmista kasvoista, ne ovat mielenkiintoisempia piirtää, koska ne eivät ole symmetrisiä ja poikkeavat normeista, joihin olemme tottuneet ja joita näemme mediassa ja mainonnassa. Luultavasti tämä eroavaisuus miellyttää minua. Rossy de Palman tai Rick Owensin kasvoja voisin tutkia pitkiä aikoja.
Muuten, mitkä taiteilijat tai taidesuuntaukset inspiroivat sinua eniten?
Mitä tulee vaikutteisiini, olen suuri Andy Warholin fani. Hänen teoksensa olivat todellinen visuaalinen ensirakkaus noin 13–14-vuotiaana. Hän sai minut myöhemmin kiinnostumaan yleisemmin pop-taiteesta, sitten muista suuntauksista, kuten surrealismista, realismista ja kubismista. Sekä muista visuaalisista taiteilijoista, kuten Keith Haring, Basquiat, Frida Kahlo, David Hockney, Jean Cocteau jne. Hänen suhteensa visuaaliseen taiteeseen on uskomaton, samoin kuin hänen luomansa hahmon mysteeri. Instagramissa on myös kokonainen joukko kuvittajia, jotka inspiroivat minua, Ricardo Cavolosta Carla Fuentesiin, unohtamatta Luke Edward Hallia ja Inès Longevialia.
Mitä projekteja sinulla on tällä hetkellä meneillään? Ja missä työtäsi voi nähdä?
Osallistun yhteisnäyttelyyn Vitrine 65 -galleriassa (Pariisi 3e) 10.–20. toukokuuta. Olen myös työstänyt jo jonkin aikaa muotokuvasarjaa, jonka haluaisin tehdä LGBT-liikkeen aktivisteista ja ehkäpä näyttelyyn. Luemme aiheesta kirjoja ja luon kuvapankkia. Uskon, että se valmistuu syksyksi. Työni löydät Instagramista tai verkkosivultani.
Lopuksi vielä yksi kysymys: voitko kertoa meille näkemyksesi Vuarnet Daysta?
Aurinkoinen, kylmä ja kuiva talviaamu. Juon kahvia kuunnellen Amy Winehousea ja etsin netistä kasvoja piirrettäväksi. Sitten lähden ulos hakemaan hengitysilmaa ja ostamaan piirustustarvikkeita. Pääni on täynnä ideoita ja lopetan päiväni hyvän aterian parissa punaviiniä siemaillen ystävieni kanssa!
