INTIAN LÖYTÖRETKI
On paikkoja, jotka vetävät meitä puoleensa ja jättävät harvoin kylmäksi. Rajasthan on ehkä paras esimerkki tästä! Juuri tässä Pohjois-Intian osavaltiossa Sophie Molesti ja David André matkustivat tämän uuden Vuarnet Day -päivän kunniaksi. Nämä kaksi valokuvauksen ystävää kaipasivat muutosta ja kulttuurien kohtaamista. Intia ja sen erityinen ilmapiiri paljastuivat ihanteellisena kohteena. Katsaus rikkaaseen ja intensiiviseen matkaan.
Kuvat: David André
Hei te kaksi, voitteko esitellä itsenne lyhyesti?
Sophie Molesti: Sophie Molesti, mallina lähes 10 vuotta ja freelance-valokuvaajana 3 vuotta. Ei mitään tekemistä opintojeni kanssa, sillä opiskelin oikeustiedettä. Mutta sanotaan, että oikeustiede saa myös matkustamaan! *naurua*
David André: Ja minä olen David André, freelance-valokuvaaja yli kymmenen vuoden ajan. Aloitin urani lumilautavalokuvauksella ja työskentelen nykyään pääasiassa viestinnän parissa.
Milloin ja miten halu matkustaa syntyi?
S: Olen aina rakastanut matkustamista, jo pienenä rakastin mennä kesäleireille! Ja jos se oli kaukana, se oli vielä parempaa. Paikan vaihtaminen, muiden ihmisten tapaaminen… hyvin nopeasti säästin rahaa matkustamiseen. Yksin tai ystävien kanssa, minun oli pakko nähdä muita maisemia. Haluaisin kiertää maailmaa! Jokaisella alueella on ihmeellisiä tarinoita löydettävänä, ja haluan olla paikalla nähdäkseni ja kuullakseni ne. Se ei koskaan mene ohi!
D: Uskon, että matkustamisen kaipuu on aina ollut minussa. Synnyin Uudessa-Kaledoniassa, ja lapsena minulla oli onni matkustaa vanhempieni mukana erityisesti Uuteen-Seelantiin, Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Olin liian nuori, enkä muista niistä mitään, vain dioja, joita isäni näytti silloin tällöin, mutta kasvoi halu palata katsomaan itse.
Miksi valitsitte Rajasthanin tälle Vuarnet Daylle?
S: Emme mieti kohteita kovin pitkälle etukäteen ja vaihdamme usein mieltämme. Tiedämme, mitä haluamme kuvata, ja sanoisin, että ajan myötä kohteet mukautuvat enemmän siihen valokuvatyyliin, joka meitä sillä hetkellä inspiroi.
D: Halu nähdä jotain uutta, kulttuurishokki, nähdä nämä poikkeuksellisen arkkitehtuurin palatsit.
Ja mitä jäi käteen tästä matkasta?
S: Paljon asioita! Joskus hyvin ristiriitaisia; kuten ihmisten melu, autojen torvet verrattuna aavikon hiljaisuuteen ja sen kirkkaisiin öihin. Maailma, joka kuhisee pienillä kaduilla, ja tyhjyys hylätyissä palatseissa järvien rannoilla… Intiassa on antauduttava, jotta voi arvostaa tämän maan rikkauksia. En muistaisi yhtä asiaa erityisesti, vaan juuri kaikkia niitä asioita, jotka saavat sinut nopeasti eksymään, jakautuneena ihmetelyn ja ymmärtämättömyyden välillä. Se on sanoin kuvaamatonta, sinne on mentävä!
D: Rajasthan on äärimmäisen kaunis ja äärimmäisen koetteleva. Tämä pätee niin kaupunkeihin, joissa matkustimme, upeisiin ja uskomattoman meluisiin, kuin myös ihmisiin, joita tapasimme – toisinaan vertaansa vailla olevaa ystävällisyyttä, uteliaisuutta ja kauneutta, ja toisinaan taas halvempaa. Mutta se on Rajasthan, ja se on valtavan lumoava.
Mitä toivotte välittävänne matkakuvillanne?
S: Että voi matkustaa eri tavalla, elämänilon kera säilyttäen samalla seikkailunhalun. Yksinkertaisesta peitosta aavikolla, Rajasthanissa, teltasta Mongolian tundralla tai huoneessa kaikilla mukavuuksilla, joita osaamme arvostaa lomalla. Haluan, että kuvamme saavat ihmiset pakkaamaan laukkunsa, kannustavat ihmisiä olemaan uteliaampia.
D: Toisaalta matkustamisen halua, hieman naiivisti, nähdä ja arvostaa planeettamme eroja, kauneutta, sen arvokkuutta, sen monimuotoisuutta, kaikkia näitä maailmoja tässä maailmassa. Ja toisaalta kertoa mielentilasta, vapauden ideasta, tien päälle lähtemisestä, elämästä nauttimisesta, rajoitteista luopumisesta ja ajan maistamisesta.
Onko tulevia matkoja suunnitteilla?
S: Voi kyllä! Toukokuussa olemme valmisteluissa! Kutsuin teidät seuraamaan seikkailujamme!
D: Aina, uskon ettei kohteista tule koskaan pulaa. Mutta emme suunnittele liikaa, näiden projektien kohdalla kohde määräytyy usein hyvissä ajoin. Lähdemme uudelleen toukokuussa, pysykää kuulolla!
Jos teidän pitäisi valita vain yksi paikka maan päällä, mikä se olisi?
S: Sänkyni. Teltassa tundralla, riippumatossa metsässä, king size -sängyssä Rajasthanissa, lodge-majassa Namibiassa, makuupussissa Islannissa. Mukana nalle-elefanttini, joka on seikkaillut yhtä paljon kuin minä.
D: Liian vaikeaa, kaikki paikat, joissa olen onnekseni käynyt, ovat koskettaneet minua, mutta silti Uusi-Seelanti ja Islanti ovat sydämessäni. Mongolia ehkä, matka toisesta maailmasta, nomadien ja kotkalla metsästävien kazakkiheimojen kauneus, se matka järkytti minua syvästi.
Lopuksi, mikä on näkemyksenne Vuarnet Daysta?
S: Eräänä aurinkoisena aamuna runsas aamiainen, jotta jaksaa koko päivän, sillä uusien seutujen löytäminen, norsuvaellukset, laskuvarjohyppääminen ja luonnon lämpimät vedet… Se väsyttää!
D: Sinänsä jokainen päivä on vähän kuin Vuarnet Day, ehkä vähän vähemmän silloin kun vietän päivän kuvankäsittelyn parissa ruudun ääressä, ja varmasti paljon enemmän silloin kun herätessäni avaan teltan vetoketjun, joka on pystytetty 4x4-auton katolle Namibiassa nähdäkseni auringonnousun. Mutta kyllä, joka päivä on valoa, ystävä, lumilautailun mutka, idea joka tulee, projekti joka hahmottuu.
